Taiteilijaesittely, miniessee / HTS:n galleria

Teksti / Copyright: Tuuli Luukas, 2017 (kirjoittaja on kuvataiteilija ja HTS:n jäsen).
-teksti julkaistaan kirjoittajan luvalla taiteilijan kotisivulla Internetissä

Suomenlinnan Rantakasarmi 2017

Hashtag #ankkuri #napanuora

Maalauksen kvaliteetti: öljyä laineilla!

Tumma osio, vaalea osio - Rantakasarmin upea holvi kesän auringossa… Lapin kaamos ja valo,
juureva maalaustaiteen intensiivisyys näkyy ja kuultaa läpi Riikka Jokiahon taiteellisessa
työskentelyssä kautta linjan, kautta ajan ja paikan. Perspektiivissä näkyy Kluuvin gallerian
varhaisia töitä ja horisontissa jotain uutta, jotain vaaleampaa, aivan tuoreimmat maalaukset,
melkein jo matkalla ovesta ulos kohti merenrantaa, kohti kallioita, kohti katsojan mielen pintaa,
ajatukset rientävät kohti jotain uutta, avautuvaa…

Riikka Jokiahon, s.1966 Ristiinassa, asuu ja työskentelee Kolarissa Lapissa, taiteen tulo tähän
hetkeen kymmenien vuosien taiteilijauran läpi nostaa esiin vahvoja merkityksiä ja avoimia ilon
purskahduksia ja tummien maalausten kautta liminaalitiloista humoristisiin Lemon Stories -
tyyppisiin videotaide-ja performanceteoksiin. Matkalla on ollut esiintymisiä ja työskentelyjaksoja
kansainvälisissä taiteilijaresidensseissä ja gallerioissa ja erilaisia site specific -tilallisia nykytaiteen
tapahtumia kotimaassa ja ulkomailla, performanceteosten, videoiden ja maalausten täydentäessä
monipuolisesti toisiaan. Kanada, Italia, kotimaan kamarat.

Upeaa Kluuvin galleriassa purjehtivaa punaista, koko tilan täyttävää alusta unohtamatta: Se on
piirtynyt mieleen ja aina sinne palaa, kuin purjehdusretkeltä tai soutumatkalta, airot nitisten.

Leppeää vettä, metsää tai napakoita vasaraniskuja ärsyttäviin herätyskelloihin: taiteilija antaa
yleisön tuta, mitä naisen elämäkertaan kuuluu ja näiltä osin Riikka Jokiahon tuotanto assosioituu
feministisen videotaiteen klassikkoon, Martha Roslerin legendaariseen videoon ´Semiotics of the
kitchen´ (1975) tai vaikkapa Mika Ronkaisen hienossa elokuvassakin esiintyvään Anna Järviseen,
nykyisiin ruotsinsuomalaisiin toisen polven siirtolaismuusikoihin, joista myös toinen, Darya
Pakarinen, iraninsuomenruotsalainen tangotähti, heijastaa kaihokaipuuta. Hekin tulkitsevat
haikeasti kehon muistia ja situaatiota tai kulttuurista paikkaa ja lokaatiota kysellen ja etsien, mitä
nykyhetkeen voikaan sisältyä ja tihentyä. Siirtymineen… aikajanoineen, 1970-lukuun, 1990-lukuun,
2010 - luvulle, nykyisyyteen. Juuri on myös julkaistu Bob Dylanin Nobel - esitelmä Internetissä,
mikä lienee rikkonut pian kaikki ennätykset omaperäisyydessään. Kokeilevaa nykytaidetta ei
mikään pitele, vaan muoto on avoin, akateemisuus sivuseikka! Bob Dylankin on experimental,
roots -muusikko, juureva happening -pioneeri ja käsitetaiteilija, viime kädessä. Kannattaa
kuunnella se esitelmä, Nobel -säätiön sivuilta - tai pilvestä, missä nykyään kaikki säilyy ikuisiksi
ajoiksi. Se vapaista assosiaatioista - ja napanuorista, maalaustaiteeseen:

Pari tippaa turkoosia, öljyväri puhkeaa aikaan, tummaa, kuin maastopuvun oliivinvihreä tai
sammal, luonto, metsä. Muistan Riikka Jokiahon maalaukset jo 1990-luvulta, niissä oli samaa
maalauksen kvaliteettia, mitä pitää katsoa lähempää, läheltä, ihan vierestä - syvän lähteensilmän
jykevyyttä jo silloin, ja maalaustekniikka on vuosien varrella saanut vielä vain lisää liikkeen tuntua,
siveltimen vedot ja rytmit ovat täynnä tapahtumista. Uusimmat maalaukset ovat hiukan
hämmästyttäviä, valoisa väriskaala voi antaa ymmärtää, että on nyt lähdetty leppeämmille vesille ja
lempeille laulumaille, mutta ei ehkä ihan ilman pilkettä silmäkulmassa kuitenkaan.Tähän kohtaan
voi kuulla Riikka Jokiahon hersyvän naurun ja vakavasti mietteliäät lauseet, mitä keskustelussa
taiteilijan kanssa kuulee. Hänellä ajatus raksuttaa, kaiken aikaa. Maalaukset eivät ole
verbalistiikkaa.
Kaunista on ja sydämiä ja perunanituja versoo ja läikkyy yli ja väriä pursuaa. Surunkin tuntua on
myös teoksissa, muistelemista, mutta pääosassa on aina energinen etukeno: Täältä tullaan puut ja
männynkävyt, roiskis! Tällä hetkellä Riikka Jokiaho maalaa taas, ja näyttely Suomenlinnassa istuu
tasapainoisesti ja levollisesti tilaan. On menty eteenpäin, ajassa ja tilassa.

Teksti: Tuuli Luukas, 2017

 

******

Riikka Jokiaho, born 1966, is a visual artist from Finland, a painter and a performance artist,
member of the Artists´association of Finland (Suomen Taiteilijaseura) / MUU ry. etc. and based in
Lapland, Finland. Her artwork is a mixture of performances and video art happenings and site
specific installations as well as paintings. She has been very active in both, in painting and in
performance art, having made an interesting contribution to the visual arts and contemporary art
since 1988 and through her personal way of going directly through myths and representations of
the human body and nature, last but not least, aware of contemporary feminist art traditions. Riikka
Jokiaho is creating new mental and material shapes and abstract patterns by means of her visual
language and mixed media materials: Plastic, milk, lemon, alarm clocks, oil on canvas, balloons,
cloth, You name it…

Her artwork is a strong presence and always an interesting dialogue for the public. You can
contemplate her oil paintings in her new solo exhibition (2017) in Galleria Rantakasarmi,
Suomenlinna and more videos and performances are available in her website and You Tube.
Text: c.Tuuli Luukas, 2017

Riikka Jokiaho est une artiste plasticienne finlandaise, née 1966 à Ristiina, en Finlande. Elle vit et
travaille à Kolari, en Laponie. Peintures, installations, vidéos et pérformances, exposition récente à
Helsinki, à Suomenlinna, Gallerie Rantakasarmi, 2017: Peintures à l´huile.
Texte: c.Tuuli Luukas, 2017

REFERENCES:
Viittaukset teoksiin / lähdeviitteet ja lisäaineistoa:
réf. /
videot:

YouTube:
Riikka Jokiaho: Lemon Stories / sekä Riikka Jokiahon kotisivujen videoteostallenteita

YouTube:

Martha Rosler: Semiotics of the kitchen, 1975

Dorothy Allen-Pickard: In conversation with Martha Rosler, 2015 (Another Gaze Journal)

Darya Pakarinen ja Månskensorkestern: Hiljainen kylätie ja Hummani hei

Mika Ronkainen: dokumenttielokuva Laulu koti-ikävästä, 2013 / esiintyy myös: Anna Järvinen

Billie Holiday: Lady sings the blues

Bob Dylanin esitelmä Nobel-säätiön sivuilla, julkaistu kesäkuussa 2017 kirjallisuuden v.2016
Nobel-palkinnon yhteydessä, äänitallenne ja teksti kuunneltavissa ja luettavissa ks. Nobel
Stiftelsen. www.nobelprize.org